10.10.2013 | Lukuaika: 3 minuuttia

 

Asia, joka on otettava vakavasti joka syksy, on puutarhakasvien suojelu ’pihavihollisten’ hyökkäyksiä vastaan. Vaikka asuisi kuinka tiiviillä omakoti- tai rivitaloalueella, on Suomessa aina  rusakoita ja sekä metsäkauriita, jotka öisin vierailevat puutarhoissa ruokaa etsien. Uusilla tonteilla ja vastaistutetuilla peltotonteilla on usein maukasta syötävää, uusia hedelmäpuita ja koristekasveja, joissa on vahvat uudet vuosiversot ja kaikki vielä lähellä maan pintaa. Kesämökkien uudet kasvit ovat pahimmassa vaarassa joutua jänisten ja metsäkauriiden ruokalistalle. Myös isoilla huvila-alueilla on metsäkauriilla hyvät ruokamaat, vaikka ei  istuttajat sitä usko ennen kuin  nuori omenapuu on syöty kuorettomaksi ja alppiruususta häviää nuput talviyönä. Citykanit ovat luku sinänsä, ollen yhtä pahoja kasvien pilaajia sekä talvella että kesällä. Citykani on häädettävä heti, kun eläin asettuu tontille, sillä lisääntymään päästessään nämä tekevät perheensä kanssa vielä enemmän tuhoa. Valkohäntäkauris ei ole niin röyhkeän rohkea, että tunkisi kaupunkipuutarhoihin herkästi, mutta kesämökkien kasvit kelpaavat sarvipäälle hyvin.

SUOJELUN MONET NIKSIT

Hajukarkottimet

Lääkkeeksi tuholaisille löytyy monta reseptiä, vain mielikuvitus on rajana kuinka suojellaan puita ja varpumaisia nuoria istutuksia pihavihollisia vastaan. Kaupoista löytyy hajusteita, joita ripustetaan maistuviin  kasveihin, portin pieliin sekä keppien päihin perennapenkkeihin. Hajusteita voi myös valmistaa itse muoviverkkopusseihin, joita jää kauppojen hedelmäpusseista. Nyrkin mentävään verkkopussiin laitetaan pari pientä tuoksuvaa saippuanpalaa. Tämä haju on eläimille vastenmielinen ja siksi tehokas karkotin. Valmiit pussit ripustetaan sitten jokaiseen omena- ja hedelmäpuuhun, jotka olet keväällä hankkinut ja istuttanut. Toinen kokeiltu konsti on hiukset, joita haetaan esimerkiksi tutulta parturilta. Pieni tukku sekahiuksia taas verkkopussiin ja pussi pensaanoksaan kiinni niin, että pussi kestää siellä koko talven. Kaupan hajustemakkaroissa on sudenpissasta ja karhun verestä sekoitettuja seoksia, joita myydään pienissä verkkomakkaroissa. Mistä valmistajat sudenpissansa saavat on minulle mysteeri! Tulokset eivät ole olleet mielestäni täysin tyydyttäviä, vielä, mutta jokainen voi kokeilla pienillä määrillä, että saa kokemusta. Koiransa voi hyvin opettaa kiertämään puutarhaa ja virtsaamaan pitkin ulkorajoja, sitäkin villieläimet vierastavat muuttaen lepopaikkoja koirattomalle tontille.

Verkkosuojaus

Vain kananverkosta leikatut sopivat palat, joita kierretään pensaiden tai nuorten puiden ympäri ovat kyllin tehokkaita pihavihollisia vastaan. Tarkoitan  metsäkaurista, jänistä ja rusakkoa, ne tavallisimmat pihavieraat öiseen aikaan. Hyvät sivuleikkurit ovat välttämättömät, kun verkkorulla pätkitään neliömetrin suuruisiksi kappaleiksi suojausta varten. Tietysti pidempiä pätkiä isommille kasveille, joiden oksia on edellistalvena käyty syömässä. Verkot kerätään huolella pois pihasta toukokuun alussa odottamaan seuraavaa talvea. Tietysti voidaan koko tontti aidata myös verkolla, mutta silloin yleensä jätetään portti kulkuväyläksi, minkä kautta tuholaiset tulevat öisin suoraan puutarhaan, jos ei porttia laiteta kiinni. Verkko ei saa taipua lumen painosta talvella, sillä rusakot ovat mestareita huomaamaan painaumat ja kiipeävät jopa verkkoa pitkin sisäpuolelle, jos verkko sattuu olemaan kallellaan. Tonttialueiden rusakot löytävät aina sopivia kulkuteitä rajapensasaitojen läpi ja tonttiaitojen alta, käyttäen niitä sitten säännöllisesti öiseen aikaan. Jos kiinteän aidan alla on tilaa n. 0,50 m,  tulee metsäkauris samasta paikasta tontille mistä rusakkokin. Metsäkauris vaatii vähintään 1,50 m korkean aidan tai kaksimetrisen jos tontilla on erikoisen arvokasta kasvimateriaalia, joka täytyy varjella sen ahnailta hampailta. Useimmiten korkeat lumikinokset ovat syynä, jos tuholaiset pääsevät tontille huolellisesta aitauksesta huolimatta. Lumettomana talvena jää pihavihollisten vahingonteko aina vähäisemmäksi myös siksi, että luonnosta löytyy tällöin enemmän syötävää.

Hajusteoksat

Viimeisenä  ja halpana konstina onkin sitten hajusteoksien käyttö puiden suojelussa. Tätä suojelutapaa olemme käyttäneet menestyksellä Ruissalon puutarhassa, kun rahaa ei ollut verkon ostoon. Kotimaisen tuomen, terttuseljan tai mustaherukan oksat kiedottuna suojeltavan hedelmäpuun tai havukasvin taimen ympärille talven ajaksi on pelastanut paljon kasveja rusakoilta ja metsäkauriilta. Jos  työn tekee huolellisesti lehdettömillä tuomenoksilla, on tulos ollut aivan tyydyttävä ja taimi on vahvistunut joka kesä niin, ettei suojausta enää tarvita. Näiden villipensaiden oksat eivät  maksa mitään, jos tontilla kasvaa tuomea ja mustaherukkaa ennestään tai saat luvan maanomistajalta hakea tuomenoksia metsästä. Vanhat ja kuivuneet edellisvuotiset oksat eivät kelpaa, vaan ne on uusittava joka syksy, kun lehdet ovat herukasta pudonneet. Ideana on että näiden oksien paha haju vie ruokahalut kauriilta ja oksat estävät kauriita hankaamasta sarviaan puun runkoon ja oksiin.

Kerro meille mielipiteesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *